perjantai, 30. tammikuu 2009

Perustuslaki.

Otsan rypistysMiksi työpaikkakiusaajaa ei tarvitse pelätä? Miksi työpaikkakiusaaminen tulee nostaa esille ja käsitellä sitä? Mitä yksityisyys on, niin kotona kuin työyhteisössä? Miksi saamme työyhteisössä esim. hymyillä ja olla mukavia? Hymy

 

YllättynytKiusattua ja työntekijää suojaavat lait, esim. perustuslaki, siihen lakiin kannattaa perehtyä.

Ja, nyt lukemaan sitä. Hopi, hopi!

 

Minä lähetän perustuslain entiseen työyhteisööni "sytykkeeksi", Tehyn aluetoimistoon, työterveyshuoltoon, työsuojelupiiriin, sovittelutoimistoon ym. virastoihin, joissa minua ei ole kohdattu/kohdeltu, siten kuin asiaan kuuluu, muistutukseksi, miten tulee toimia, että työpaikkakiusattu saa oikeutta. 

 

Iloa ja Valoa; Pirjo Eskelinen

 

 

 

perjantai, 23. tammikuu 2009

Kateus - se kateus!

” Joka valitsee aseekseen sulan, höyhenen, kynänpätkän
hän voittaa raudan ja teräksen
hän voittaa ketään alistamatta ja surmaamatta
Hän kastaa sulkansa omaan vereensä
ja piirtää kasvonsa taivaan kanteen
tähdeksi tähtien äärettömyyteen.” Tommy Tabermann.

Mitä sinä valitset aseeksesi? Valitsetko kädet, nyrkin vai terävät, haavoittavat sanat. Alistamisen, surmaamisen, petoksen, valehtelun. Kastatko kätesi veljesi vereen? Annatko Juudaksen suudelman? Kenties yllyttämällä? Tai, tahallisesti? Tahallisuushan tarkoittaa sitä, että sillä aiheuttaa jonkun seurauksen. Kenties potkut työpaikasta? Ehkä työntekijän vaihdoksen? Työhuoneen vaihdoksen, tai tulemisen kiusatuksi, halvennetuksi ja/tai naurun alaiseksi? Tai halpa-arvoiseksi, kelpaamattomaksi jonkun ihmisen silmissä. Kun tekee lähimmäiselleen jotain pahaa, rikkoo, on teko myös sovitettava. Joka toista vastaan rikkoo, on se jollain lailla hyvitettävä. Jotta ymmärtää, että on tehnyt väärin toista ihmistä kohtaan. Katuisi tekojaan. Korvaten vahingon. Perusoikeuksien loukkaukset. Menetetyt oikeushyvät ja niiden menetysten vakavat vahingot ja seuraamukset. Terveyden saa harvoin takaisin, menetettyä mainetta ei milloinkaan. Perättömiä puheita ei voi antaa anteeksi. Paitsi silloin, kun rikkoja nöyrtyy pyytämään anteeksi julkisesti.

Sanotaanhan perustuslaissa, joka on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön kulmakivi, "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa" edelleen, "Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin" sekä "Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia", ja "Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen", sekä "Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla".

Elämme oikeusvaltiossa, oikea on oikeaa ja väärä on väärää. Siihen on säädetty laki ja rikosseuraamusjärjestelmä, siitä että lakia tulee noudattaa. Laki on auktoriteetti ja sitä on kunnioitettava. Jos, ei kunnioita on rikkonut lakia. Rikosoikeudellinen vastuu on, että pitää tuntea laki. Laki ei salli vastuusta vapauttamista.

Minä hyväksyn oman elämäni jäljet omaan elämääni kuuluviksi. En peitä niitä mihinkään. Vastuu elämästäni on minun. Elän niin kuin itsen näen ja koen hyväksi ja mielekkääksi. En elä omaa elämääni toisen ihmisen elämästä, en toisen ihmisen elämän kautta. Eläessäni ainutkertaista, pientä ja lyhyttä elämää noudatan lakeja. Esim. sairaalatyössä sairaanhoitajana toimiessani hävitän lääkkeet niinkuin ne ovat laissa säädetty hävitettäväkisi. Olen lain kuuliainen, teen oikein silloinkin kun kukaan ei ole näkemässä. Virheitä teen. Vajavainen olen. Apua tarvitsen. Inhimillisesti. Täydellinen en halua ollakaan. Mutta, kuinka tyhmäksi toinen ihminen saa toisen olettaa?

Eipä juolahtaisi mieleenikään tappaa ketään. Ei sanoa valheellisesti, että lähimmäiseni on raskaana jos, hän ei ole. Tai, että hänelle on tehty abortti, jos, ei ole. En kiusaa, kieroile, juorua, solvaa, halvenna, valehtele. En pyydä täydellisyyttä ja puhtautta toiselta aikuiselta ihmiseltä. Eipä tulisi pieneen mieleeni kiusausta antaa ystävälleni minihametta tai pienennettyjä puseroita siksi, että saisin näyttämään hänet hänen työpaikallaan miestennielijältä. Eikä tarjota ystävälleni kotonani drinkkejä, että voisin kuvata hänet hänen työtovereilleen juopoksi. Jos, annan jotain lähimmäiselleni, annan sen hänelle sulasta hyvyydestä eli rakkaudesta lähimmäistäni kohtaan. En tunkeudu toisen työpaikalle mustamaalatakseni ja valehdellakseni lähimmäistäni mitään. En kodista, perheestä, perhe-elämästä. En myöskään sano, että tuo toinen on väsynyt, jos hän ei ole sanonut niin. En soita toimittajillekaan vääriä tietoja. En pidä toisen pukeutuessa pukuhuoneen ovea avoimena kun miehiä kulkee ohitse. En tuijottele pukuhuoneessa toisia naisia heidän pukeutuessaan. En laita viinapulloa työpaikan lääkekaappiin, näyttämään siltä, että raitis työtoveri on juoppo. En kiusaa miehillä. En pyydä kaikkien työtovereiden kuullen sytykkeitä "miten mies sytytetään" kuten siivooja halventavasti pyyteli. En roskaa tahallisesti toisen työhuonetta. En käännä puheluita yhden työntekijän kontolle. En hauku toista työtekijää kesken työpäivän, enkä ojenna, se on esimiehen tehtävä. En käy toisen työntekijän Timeconilla vähentämässä tunteja, enkä toisen työntekijän työpäiviä työlistalta muuta toisen poissa ollessa ja kysymättä! En tunkeudu toisen ihmisen yksityiseen. En yllytä joukkovihan pitoon. En pidä ketään ongelmana. Ja, kaikki työtekijät pääsevät minulta syömään kuten kuuluukin. Jokainen saa puhua Savon murretta. S-vialleni en voi mitään. En kadehdi, koska kaikkea hyvää ja kaunista riittää meille kaikille.

Kateellinen ihminen panee esteitä sen ihmisen eteen, jota kadehtii. Liiallinen kateus, jota ei osaa käsitellä tai sitä ei kestä voi liittyä myös moniin persoonallisuuden häiriö tiloihin. Jos, toinen ihminen nähdään uhkana tai vaarana ovat pullat huonosti uunissa. Siitäkin huolimatta vaikka komean, erittäin kohteliaan ja hienon miehen (suloisen), eläke etujen tai hyvin palkatun työn takia kateus kaasuttaisi täysillä, on ajoissa osattava vetää käsijarru päälle. Aikojen saatossa kateus on generoinut monia sotia. Eipä tarvitse kadehtia. Koskapa, onnellisuuden määrä meillä kaikilla on vakio.

Kun, joudun kiusauksiin ja omatuntoni alkaa soimata, rukoilen itse tai pyydän lähimmäistäni rukoilemaan puolestani. Rukous on Kristityn täsmäase sielun vihollista vastaan. Esirukousta en paljasta, en myöskään kiellä sitä, kun se on yhdessä rukoiltu. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Sillä on tärkeä vuorovaikutuksellinen merkitys Kristityn ihmisen elämässä. Apua pyytää itseltään Jumalalta, Isältä. Auttaa ja rukoilla voimme toinen toisemme puolesta, mutta tuomita emme voi ketään. Joka tuomitsee toisen kielellään, tai ottaen kiven käteensä viskatakseen sillä, sitä kirjoittaa vain oman tuomionsa. Elämällä on mielenkiintoinen laki ”se mitä annat, saat takaisin.”

Ihmisen elämä ei ole aina helppoa. Siihen kuuluvat monenlaiset vaikeudet, yhdellä yhdet, toisella toiset. Siksipä eivät ihmisten pulmat, vaikeudet ja ongelmat ole mässäilyn, levittelyn ja revittelyn aihe. Se, mitä näet ja etenkin kuulet, ei ole koko totuus. Juoruja ja huhuja ei pidä lähteä levittelemään totuutena, vaan asioista on aina otettava selko, mikä on totta. Hyvin usein lähimmäisenä voi auttaa toista ihmistä aidosti hänen pulmissaan, ongelmissaan ja vaikeuksissaan. Sitä varten sitä ollaan, että jaetaan ja kannetaan toinen toistemme kuormia, eikä lisätä taakkoja panemalla toisen ihmisen päälle omia ja toisten ihmisten totuuksia eli valheita. Kuulopuhe on aina kuulopuhe, se ei ole totuus. Anita Hirvonen lauloi aikoinaan ” usko puolet mitä näet, älä, mitään mitä kuulet.”

Kun, loukkaa toista, ei seuraava kohtaaminen ole samanlainen kuin se, jotka ovat tapahtuneet ennen sitä. Väliin tulee syvä ja leveä kuilu. Vain anteeksi pyytämällä ja anteeksi antamalla voi rakentaa sillan kuilun ylitse. Kun, itse loukkaan toista ihmistä, pyydän vilpittömästi anteeksi, pyrkien sovittamaan siten loukkaamiseni. Kun, kuulen saaneeni anteeksi, on teko sovitettu. Ylpeys ei ole hyve, se tappaa sielun. Kiusaaminen kuivattaa sen. Usein kuvataankin kiusaajan sielua kuivaksi erämaaksi. Ihminen muuttuu kyyniseksi, kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Paatuneeksi. Kiusaaja käyttää aina toisessa ihmisessä ilmenevää lapsenomaista vilpittömyyttä, avoimuutta, rehellisyyttä sekä kiltteyttä hyväkseen. Valitettavasti hän näkee ne heikkoutena. Rehellisyyden tyhmyytenä. Eikö viattomia ja heikkoja pidäkään suojella? Miten on? Jos, ei hyväksy omaa heikkouttaan, ei sitä pysty hyväksymään toisessakaan.

Onneksi ei tarvitse olla kaikkivoipa, suuri ja täydellinen. Voi olla heikko, pieni ja avuton. Pyytää apua kun tarvitsee sitä. Kun saa apua, sitä huomaa, että hyvää on muissakin kuin itsessään. Hyvyyteen ei kannata koskaan suhtautua kyynisesti. Voi viedä toivoa eteenpäin, että jaksaa uskoa hyvään. Jos, rakastaisimme toinen toisiamme enemmän, olisi meillä vähemmän vihaa, sotia, murhia, kateutta, valhetta, ylipäätään väkivaltaa. On takuu varmaa, että tie taivaaseen menee ainoastaan totuuden kautta. Kannattaa lukea perustuslakia ja rikoslain 24 luvusta § 8,9ja 10, mitä siellä sanotaan. On erittäin vakava seuraamus, jos ei saa töitä jonkun ihmisen perättömien puheiden takia. Millä sitä elää?

Otin käteeni sulan ja kirjoitan kirjan lempeästi mutta lujasti työpaikkakiusaamisesta, ylipäätään kiusaamisesta – ihmismielen eriskummallisesta pahuudesta. Kirjan nimenä on joko ”Se kuuluisa, salaperäinen hamekangas” tai ”Esirukoilijan viimeiset kiusaukset”.

Panostetaan hyviin vilpittömiin, rehellisiin ja luottamuksellisiin ihmissuhteisiin.
Keskinkertaisesti ikiliikkujan kestohymyllä; Pirjo Eskelinen – sairaanhoitaja - Pusu

perjantai, 23. tammikuu 2009

Kirkkaita vesiä, koivujen on hyvä peilata runkojaan.

 Lammenrannalla aikaani vietin kivellä istuen, siinä samalla mietin... voiko olla puhtaampaa kuin..

...metsälampien välkkyvät silmät.

 

perjantai, 23. tammikuu 2009

Rypsipellon upeaa loistoa.

Rypsien loistokkuutta kesällä -08!

torstai, 22. tammikuu 2009

Ihana lammikko.

Kuvaaminen on mielenkiintoista ja mukavaa!


Lumpeenkukkia veden pinnalla ja pajuja rantatöyräällä.